”Maalaan myrskyssä kaatuneiden puiden juurakoita. Juurakoissa minua kiehtoo niiden rujous ja symboliikka. Ne paljastuvat maan uumenista, kun luonnonvoima ne repii irti. Ne kohoavat metsämaisemassa mahtipontisina ja outoina kuin hiljaiset hirviöt. Löydän juurakoita suunnistusharrastukseni kautta. Merkkaan ne kartalle ja palaan myöhemmin valokuvaamaan. Juurakon tulkinta valokuvasta maalaukseksi vaatii samanlaista tarkkaa keskittymistä kuin kartan lukeminen.

Monissa kosmologioissa puu esiintyy tiedon- tai elämänpuuna ja edustaa usein yhteyttä ylisen ja alisen maailman välillä. Kun puu kaatuu, se kuin maan alta nousisi esiin toinen oksisto –  maanpäällisen pimeä kaksonen, joka on outo ja arvoituksellinen. Se on eläessään kaivautunut kivien ja maa- ainesten lomitse ja luonut laajalle ulottuvan verkoston yhdessä sienirihmastojen kanssa. Se on kuin oma alitajuntamme: piilossa, syvällä ja pimeässä. 

Väriksi olen valinnut elinvoimaisen punaisen, joka etäännyttää sen kasvikunnasta ja luo mielleyhtymiä sisäelimiin, verisuoniin ja merenpohjan otuksiin. Concreaten juurakko on ensimmänen seinämaalaukseni. Olen kuitenkin maalannut samaa aihetta nelisen vuotta, siitä lähtien kun otin hengähdystauon ihmisten muotokuvaamisesta. Koen edelleen tekeväni muotokuvia, mutta kohteenani on nyt kuolleet puut. Juurakkomaalaukseni ovat siis eräänlaisia post mortem -kuvia. Tämä yksilö on kuusi, ja se on löytynyt Luukin metsästä.”